30 tammikuuta, 2010

Nostalgiaa...kin.

Mummola

Minulla on, tai ainakin oli, Mummola. Vaikka en siellä äidin äitiä muistakaan nähneeni, on se silti Mummola. Isöäidin näin ekaa kertaa Keuruulla jossain hoitalaitoksessa. Jokin aivorappeumajuttu. Muistaakseni.
Isoisäni, sotasankari, maanviljelijä, kertoi heinänteossa kerran haavoittumisestaan.
Kk-ryhmänjohtajana toimiessaan hän oli komentanut miehet hyökkäykseen. Panostenkantaja, ison oloinen mies, oli väsähtänyt ja Pappa oli ottanut ammuslaatikon kantaakseen. Noustuaan juoksuhaudan reunalle oli venäläinen konekiväärinsarja sahannut horisontaalisesti, yhden luodin osuessa Papan lonkkaan. loput seitsemän olivat panoslaatikon kannessa. -jumalauuuuuuuta, siistii. huh. (taisin olla siinä kymmenen korvilla).



Enoni meni naimisiin myöhällä iällä ja sai lapsen, serkkuni Minnan. Kaunis tyttö. Papan kuoltua ja härnättyäni enon tarttumaan kiinni, meni monta vuotta etten käynyt siellä. Matkaakin oli huimat 14 km. Samalla suunnalla oli muuten kunnan järjestämät kesäsiirtolaleirit joilla kävin ala-asteikäisenä. Joka kesä, joinakin jopa useamman kerran. Diggailin hanalla siellä häsläämistä ja viimeisinä vuosina yllätin itseni tuijottamasta ohjaajien pöytää ruokalassa. Katsellen heidän jäätelöjälkiruokaansa, verraten sitä omaan omenaani: -Joskus vielä syön tuossa pöydässä!

No well, 22-vuotiaana tukityöllistettynä minua heiteltiin puolen vuoden ajan kunnan hommista toiseen, kirjastossa ja nuorisotiloilla mutta kaikki alkoi kuuden viikon komennuksella kesäsiirtolaan!! Kesäkuun alussa aloitin työ saunamajurina, apuohjaajana, vahtikoirana jne. Tuo hetki kuudesluokkalaisena palautui mieleeni toisen viikon kolmantena päivänä - mä elän unelmassa! Kun ensimmäiset neljä viikoa olivat vielä aurinkoisia, mikään ei voinut tuntua paremmalta. Peuhasin lasten kera, vitsailin muiden työläisten kanssa ja muistelin pentuaikoja. Samalla uudistin suhteeni Mummolaan.



Vierailin muutaman iltana tuona kesänä Mummolassa jonne oli matkaa muutama kilometri leiriltä. Serkku oli muuttanut pois kotoa ja vanhukset olivat vielä silloin virkeinä, kahdestaan. Ammuuosasto oli laitettu karjakuntaan joten vaimo hoiti talouden ja eno toimeentulon. Viljeli vähän. Hoiti metsää, Kaikenlaista mitä oli oppinut työteliään elämänsä aikana. Nyt kun oli aikuisuuden tapoja iskostunut takaraivooni, tulimme hyvin toimeen. Pöytä oli kahvilla korea ja jutunjuurta löytyi sopivin väliajoin. Seuraavan vuosikymmenen ajan kävin siellä, kerta vuodessa periaatteella, joskus useammin.

Eräässä erityisen rankassa vaiheessa, varsinaisen erikoiskokeen aikana, kävin varikkostopilla. Nukuin viikosta minkä olin, ensimmäiset kolme päivää, melkein 24 hoo. Silti ei ihmetelty, mitään kysytty, tehtin vain vuode vierashuoneeseen. Pöytään apetta. Olinkin nälkäinen, unisuuden lisäksi=). Varsinaista Koalailua!

Lazy Pictures, Images and Photos

Nykyisellään on mennyt monta vuotta kun viimeksi kävin. Olen pohtinut vieläkö siellä asutaan. Hmm, kesän tullen taidan käydä tarkistamassa tilanteen.



Jotkut paikat tässä maassa, maailmassa, latautuvat syvemmin kuin toiset. Jääkö niihin meidän menneisyyttämme vaiko paikka meihin mutta silti. Rakastan sitä kahden pellon, traktoritien, ladon ja metsän maisemaa.

2 kommenttia:

  1. Mene ihmeessä käymään ja katsomaan, vieläkö taloa asutaan...moni asia jää meiltä vain tekemättä ja tätä älä jätä. Kadut sitä pian myöhemmin, jos jätät menemättä. Omia juuria on hyvä tuntia ja tietää. Edellinen postauksesi; päätin kanssa, että joka päviä kiikutan joitakin asioita paikalleen, niin ei tulisi niitä hetkiä, jolloin on pakko tehdä liian kauan siivoushommia ja sitten onkin jo pinna kireällä, taas.

    VastaaPoista
  2. Käynti merkittynä kalenteriin=)

    Tuohon mummola-videoon liittyen: ostin tänää PMMPn Kuulkaas Live!n, liki 4 tuntia hulvatonta naisenergiaa lavalla heilumassa, suosittelen! Halpakin oli, 8 ekee Anttilan alelaarista!

    VastaaPoista

Kommetit kuitataan aina.