27 joulukuuta, 2009

Touhupeppukohtaus - Luova taiteilija lumessa

Heräsin tikkana aavistuksen ennen viittä ja nousin ylös ennen heräämistä. Tilastollisesti outo mielentila jatkui varsinaiseen kohtaukseen saakka: päätin luoda lumet!! Käsittämättömän päätöksen jälkeen sipaisin naamaan puolikkaan litran mehua ja kasauduin vaatteisiini, laitoin ämpärin*) soimaan inspiroivaa progressiivista rockia (Jethro Tull) ja etsiydyin kolan ääreen =).

[ *)mp-3-soitin]

Varsinaisesti ei ollut uutta lunta toimitettu Oy Pilvi Ab toimesta, vain Tuuli-perhe oli kasannut kunnon kinoksia kulkuväylille, joten puuhaa yhdelle miehelle isossa piha-alueessa oli juuri sopivasti. Viiskytminuuttinen hurahti kevyesti, tosin iltäpäivällä, tai viimeistään huomenaamuna käsivarsien olemattomat lihakset kyllä tulevat muistuttamaan tästä kohtauksen epäluonteenomaisuudesta..;D.

Nyt täytyy hieman selittää sillä luulen lukijan ihmettelevän sankarillista esitystapaani varsin arkisesta talviaamupuhteesta. Asumisyksikössämme majailee kymmenkunta miespuolista hömelöä sekä alfanaaraana taustayhteisön työntekijä, topakka täti by the way, joskin hieman arka konahtelulle, mräyh!
Noh, joka tap. laumadynamiikka on muotoutunut sellaiseksi että olen lähinnä keskittynyt yhteisten toimien hoidossa sisätilojen puhtaanapitoon sekä lauman yhteisten asioiden organisoimiseen. Luonteenomaisesti olen se henkilö joka voi tehdä välttävästi/tyydyttävästi mitä tahansa hommaa eli ns. sijaistaa. Kokkina on tullut heiluttua, riitoja soviteltua, kaikenlaista pientä säätöä mitä tarvitaan laumassa, kuten diplomaattisia toimia johdon ja kansalaisten välillä. Tarvittaessa voin kyllä, kuten tuli taas todistettua, luoda vaikka lumet vaan yleensä se on pakon edessä. Syy: minut on 1990 hassutettu Zero Nine -yhtyeen toimesta luomaan lumet heidän silloisen Kuusamossa sijaitsevan harjoitustilan, omakotitalo, pihalta. Tein kahden viinipullon diilin ja uskoin olevan hyödyksi, tekeväni palveluksen ja ansaitsevan pikku valkkarikännin. Well, nuori huiputtettu pihalle, kola käteen ja perkele! palttaantunutta lunta puoli metriä!! Silloisen jääräpäisyyskohtauksen ansiosta vöyhkäsin liki koko pihan ja olin kuin en olisikaan, ja jonkin oudon lappilaisen, miehisen hulluuden perusteella ansaitsin niin sanotusti pisteitä ja arvostus (tai hulluuden pelko) kohosi tuon yhteisön silmissä=).

Takaisin asiaan: silloin tällöin pitää tehdä noita asioita jotka muut yleensä tekevät ilman mitään pakkoa (tai tällaista analyysiä=) ja nyt oli hieno hetki tähän toimintamalliin. Ehdin tehdä työn juuri sopivasti ennen kuin normisti työn tekevät heräävät ja keitin vielä aamukahvitkin. Yleensä herään vasta yhdeksän viiva kahdentoista korvilla:)

Tämä pitkä hehkutus asiasta johtaa seuraavaan - kun olen ajattelija hyvinkin pitkälle, eli fundeeraan, tuumailen, mietiskelen, ajatusrattaita pyörittelen a) huviksi, b)hyödyksi, c) muuten vaan, ja tasapainotilan täytyy vallita jotta ajatus sujuu ilman vääristyneitä johtopäätöksiä, täytyy minun sen 85 prosentin kelauksen vastapainoksi toimia 15 prosenttiä valveillaoloajasta, siis ihan fyysistä tekemistä. Periaatteessa tähän riittää normaalit huoltotoimenpiteet kuten siivoaminen, pyykkäys ja esim. kävely. Nyt joulun aikaan, kun on tullut syötyä, maattua ja tuijoteltua hypnoruutua poikkeuksellisen paljon, ja säästä on saanut hyvän tekosyyn jäädä tuleen makaamaan, niin tuo tasapaino on järkkynyt.
Tästä seuraa stressiä, impulsiivistä kiivailua ym. tunnetilojen ylilyöntiä, joten havaittuani (jo puolitoista päivää sitten, varapatterilla kävin hetken=) mielen suistumisen tasapainottomaan tilaan, lykkäsin seuraamuksellisia päätöksiä vaativat ajatusketjut ja huvittelin kuulani kanssa - kirjoitellen hassuja tekstejä, sanoitellen radiosta kuuluvia biisejä uudestaa, hölmöillen tilannekomiikalla joka välissä, ja sen sellaista huuhaapuuhaa. Hauskaahan se on mutta silti pitää muistaa että sen synty liittyy siis ajatelun yliprosenttiosuuteen ja nyt aamulla automaattikorjaus iski! Siis oli pakko tehdä fyysistä toimintaa joten yhdistin pakkotilan sekä lauman tiettyjen jäsenten perseennuolennan eli pisteiden keruun ja yleihyödyllisen toimenpiteen ja tein siis lumityöt.

Nyt lopetukseksi on sanottava että kun on annettu tämä ongelmanratkaisukoneen perustyökalu eli aivot, ja henkilökohtainen elämän tarkoitus on auttaa ihmisiä ajattelun, henkisyyden, psyyken ongelmatapauksissa (siis sellainen ärsyttävä keittiöpsykologi:P) niin lumen luonnistakin saa tällaisen kuvauksen aikaiseksi, liitettyä sen kaiken maailman asioihin ja kirjoitettua tästä kaikesta vieläpä blogi niin ei voi sanoa muuta kuin että......hmmmm, niin, mitäs enää sanomaan mitään, eiköhän sitä tullut sanottua sanottava, joku voisi sanoa että useaan kertaan;DDDDDDDD

Vielä kuvitteellisen puolison antama pusu hyvin tehdystä aamurupeamasta=)


Oikein hyvää ja merkityksellistä sunnuntaipäivää,

T: Sus'

p.s. kaupanpäälle yöllinen tajunnanvirtausruno...

INSOMNIA



Vihdoinkin!
Sanoista tekoihin,
juuri niin kuin sen kirjoitin.
Huolella suunnittelin.

Kääntelin, valossa & varjossa,
läheltä ja kaukaa,
Silmät sulkien, koskettelin....
Kaikki oli niin kuin pitääkin.

Vuodesohvani koenukkuminen
saattoi alkaa=)

Itseäni ohjeistin, ajastin:
oikean kyljen aloitusvuoro,
kuoro enkelten puuttuu!!
Ihan kaikkea kuviteltua tarvitse,
eikä olemassaolevaa, saa olematto-
maksi, se on jokin kaava...


Vuodesohvani kuusiokolopultit
täytyy kiristää!

Uni, Uni, oi ihana Uni,
Kiitos kun palasit.

7 kommenttia:

  1. Sanoit sen kyllä jo ittekkin:
    Että lumenkolauksesta saa näinkin hyvän ja hauskan jutun!
    Tai sinähän et ittees kehunu, mä kehun:)

    Mun tarttis kans tehdä jotain liikuttavaa...
    Jäi vähän vähiin tuos pyhinä.
    Paitti että ruokapöytään- soffalle- jääkaapille- ruokapöytään- soffalle ja takas jääkaapille-liikuntaa tuli kyllä sitäkin enämpi harjoitettua!

    VastaaPoista
  2. Liikuttavaa tekemistä..itkeminen=) Kiitos kehuista, sen verran suomalainen etten ihteeni ylensä kehu 8paitsi että olen paras minä=)

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos paljon kommentistasi! Ajattelin vastata tänne että tulee perille asti : D Mutta asiaan. Kauhean viisaita olivat sanasi, ja täytyy myöntää että melkein kyynel tirahti silmäkulmaan. Itsekin olen miettinyt josko kaikki liittyisi tähän muutoskasvujuttuvaiheeseen... mutkun on niin vaikeaa että itse en ole uskaltanut uskoa siihen : D Itse asiassa sain mielialalääkkeet silloin kun psykologilla kävin, mutten koskaan aloittanut kuuria. Tuolla hyllyssähän se paketti odottaisi. Mutta jotenkin vaan tuntuu etten kehtaisi psykologille mennä... kun kumminki olen jo "parantunut" aiemmin. Mutta kai sitä pitäisi.

    Haluaisin todella jo päästä tästä yli! Ja kiitos kommenttisi sainkin hieman järjestystä tähän mieleni kaaokseen, jotain järkeä tähän kaikkeen. Minä... yritän pitää sen suhteellisuudentajun mielessä. Jospa se auttaisi. Mutta koko ajan huolettaa että menetän tuon ihmisen josta välitän eniten maailmassa... en koskaan tule enää olemaan sellainen kuin vuosi sitten. Vaikka saisinkin "hauskani" takaisin, en silti tulisi olemaan samanlainen kuin ennen.

    Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinullekin! : D Laittamasi biisi on ihana ja ennestään tuttu minullekin, mutta nyt kuuntelin sen pitkästä aikaa ja muistin miksi ihastuin siihen vuosia sitten<3 Kiitos vielä kerran kommentistasi. Se auttoi.

    VastaaPoista
  4. Ihana runokin! Olit heti aamusta asti erittäin ahkera!

    VastaaPoista
  5. Ihan pudasta tajunnanvirrasta napattua tekstinpätkää=) Kiitos, olin itse ahkeruus kaikki 50 min;DD

    VastaaPoista
  6. Linkittelin tuolta Harmaasuden sivulta tänne. Mielenkiintoista jorinaa pidät yllä. Huomenna on täysikuu. Muistahan ulvaista. ;-)

    VastaaPoista
  7. ulvon kun ulvotuttaa, täysikuu ei minua komentele, paitsi jos komentelee=) Kiito kommentista=)

    VastaaPoista

Kommetit kuitataan aina.